Aurinkoisena palmusunnuntainta äitini päätti alkaa kirjoittamaan puolestani blogia. Osittain siksi, että hänen itsensä olisi helpompi hahmottaa tapahtumien kulkua näinä ensimmäisinä kuukausinani; osittain siksi, että muutkin pääsisivät niistä halutessaan lukemaan.

Isäni on nyt Levillä, tulee tänään kotiin. Hänellä on kuulemma kova ikävä minua, ja äitiäkin vähäsen. Olen vähän ihmetellytkin, missä iskä on ollut. Kiva päästä tänään iskän syliin! Ehkä pääsen myös kylpyyn. Kylpyveden lämpötilaa pitäisi kuulemma alkaa laskemaan toukokuussa alkavaa vauvauintia silmällä pitäen. Hrrr, minä meinaan kyllä protestoida jos sen tekevät!

Olemme kyllä pärjäilleet hienosti kaksinkin äidin kanssa nämä neljä päivää. Viime yönä kylläkin äidillä taisi olla vähän pinna kireänä, kun heräilin parin tunnin välein enkä sitten meinannut nukahtaa uudelleen. Mutta minkäs teet jos ei nukuta!! Aamulla väläytin äidlle valtaisan hymyn, ja sain levottoman yön kertaheitolla anteeksi.

Eilen päätin vähän testata äitiä ja järjestin hänelle aamuyllätyksen! Olin pantannut kakkaa kolme vuorokautta ja sitten aamukahdeksalta räjäytin koko potin äidin ja isän sänkyyn! Kakkaa oli vaipassa, yöpuvussa, kapalona toimineessa viltissä, lakanassa sekä petauspatjassa. Äiti ei yhtään tiennyt, mistä olisi siivoamisen aloittanut! Hih hih.

Olemme olleet paljon ulkona, keli on ihanan aurinkoinen. Usein kävelemme ensin ainakin tunnin verran ja sitten minä jään vielä muutamaksi tunniksi ulos nukkumaan. Perjantaina kävimme Jumbossa, äiti ajoi...olin aika kauhuissani takapenkillä. Lauantaina Hanna ja Mikko kävivät kuulemma meillä - minä nukuin melkein koko vierailun ajan. Tänään meillä kävi pikkunoitia virpomassa...minäkin aion mennä, jahka tästä vähäsen vielä kasvan!